Mikko Ala-Louvesniemi kollegoineen huolehtii siitä, että Helsingin saariston jätehuolto toimii. Haavi III -aluksen kyytiin päätyvät niin bajamajat kuin ajelehtivat tukit.
Myrskytuuli puhaltaa kaakosta ja sade vihmoo Haavi III:n kantta, kun se keikkuu Helsingin Vattunimenrannassa, Lauttasaaren kärjessä. Aluksen kippari Mikko Ala-Louvesniemi, 54, sukeltaa kannen alle tarkistamaan moottoriöljyt ja kömpii sitten ohjaushyttiin.
– Joko Kalle irrotti köydet, hän kysyy työkaveriltaan Pekka Villalta, 59.
Tämä nyökkää, ja Ala-Louvesniemi kytkee ensin pääkoneen moottorin ja napsauttaa sitten navigaattorin ja karttaplotterin päälle. Pian myös kansimies Kalle Aaltonen, 21, tulee ohjaamoon ja riisuu yltään kypärän, sadekelin varustuksen ja pelastusliivin.
Hytissä hydrostaattiset pelastusliivit olisivat enemmän haitaksi kuin hyödyksi, sillä veneen keikahtaessa nurin ne täyttyvät automaattisesti ja pahimmassa tapauksessa estävät ulospääsyn.
Viiden aluksen laivasto
Helsingillä on 130 kilometriä rantaviivaa – ja noin 300 saarta, joiden rantoja meri huuhtoo. Siksi kaupunki tarvitsee aluksia, joilla vaalitaan merellistä luontoa, pidetään rantavedet puhtaina ja huolehditaan saariston jätehuollosta.
Vastuu tehtävästä on Helsingin kaupungin Liikelaitos Staralla. Se omistaa tai hallinnoi viittä alusta. Haavi II ja Haavi III ovat öljyntorjunta-aluksia, jotka hoitavat myös Helsingin saariston jätehuoltoa. Lisäksi laivueeseen kuuluvat Rapu sekä Natura ja pienimpänä muttei vähäisimpänä Lippo-lautta.
– Lippo on kätevä, kun pitää puhdistaa satama-altaita ja Helsingin rantoja irtoroskasta, Ala-Louvesniemi sanoo.
Paatti kaikilla herkuilla
Mikko Ala-Louvesniemi ja Pekka Villa kipparoivat Haavi III:a vuoroviikoin. Alus on varustettu kaikilla herkuilla. Ohjaushytissä on jääkaappi, liesi ja mikroaaltouuni, joten JHL:läisen kolmikon ei tarvitse olla työpäivää pelkkien voileipien varassa.
– Vaikka harvemmin tässä kokkaamaan ehditään, tuumaa Villa.
Kannen alta löytyy myös WC. Lisäksi aluksessa on modernit navigointilaitteet, lämpökamera ja tutka, jolla erottaa lokkiparvet vaikka kuinka sakeassa sumussa.
Haavi III vaatii vähintään kahden hengen tiimin, mutta useimmiten alusta operoidaan kolmen henkilön voimin.
Mikäli Helsingin merialueella sattuu öljyvuoto, on Haavi III nopeasti lähtövalmiudessa. Aluksen sivuille kiinnitetään puomit ja öljynkeräystankit ja kannelle muuta teknistä laitteistoa. Mikko Ala-Louvesniemi ja Pekka Villa harjoittelevat Helsingin pelastuslaitoksen kanssa säännöllisesti öljyntorjuntaa, jotta taidot eivät pääse ruostumaan.
Tuuli kaakosta 123 astetta
Tänään suuntana on Itä-Helsingissä sijaitsevat Vasikkasaari, Villinki ja Vartiosaari. Vasikkasaaresta on tarkoitus tyhjentää muutama roskasäiliö aluksen kannella odottaviin metallisiin jätelavoihin, jassikoihin. Samalla saaresta siirretään pari vähällä käytöllä ollutta jäteastiaa Vartiosaareen, jossa on enemmän kesäasukkaita.
Jäterallin lisäksi Haavi III kuljettaa torstaisin rakennustarvikkeita ja työkoneita kesäasukkaiden mökkityömaille ja ottaa paluumatkalle mukaan purkujätteitä. Villingissä on odottamassa kasa vanhoja kattopeltejä, jotka viedään paatilla Vattuniemeen ja edelleen hävitettäväksi.
– Tuuli kaakosta 123 astetta, ilmoittaa Pekka Villa, kun alus lähestyy Uuninluukuksi kutsuttua kapeikkoa Uunisaaren ja Harakan välissä.
Hukkunut uiskenteli rantavedessä
Ala-Louvesniemi katsoo välillä ulos ja tarkkailee vihreitä ja punaisia lateraaliviittoja, jotka kertovat merkkien kiertosuunnan. Samalla kapteenin on seurattava karttaplotterin ruutua, joka näyttää oman ja muiden alusten sijainnin sekä turvalliset ajoväylät.
– Kun aloitin Haavi II:lla vuonna 1996, oli käytössä merikortit. Kortit ovat edelleen mukana siltä varalta, että tulee sähkökatko ja plotteri sammuu.
Pekka Villa ja Kalle Aaltonen tähyilevät meren pintaa. Tänään merivesi on tavallista korkeammalla, ja silloin rannoilta ajelehtii helposti tukkeja.
Jokaisen merenkävijän velvollisuus on ottaa havaitsemansa tukki hinaukseen, poistaa se turvallisesti väylältä ja kiinnittää johonkin.
– Saamme useita ilmoituksia viikossa ajelehtivista tukeista ja poimimme niitä mukaan. Kippari ja konemies Pekka Villa
– Toisinaan saamme useita ilmoituksia viikossa ajelehtivista tukeista ja poimimme niitä mukaan, selittää Villa.
Kerran hän havaitsi Kaivopuiston rantavedessä hukkuneen uimarin ruumiin, joka oli noussut pintaan.
– Vedestä näkyi vain pää ja hartiat. Soitimme poliisille ja pelastuslaitokselle ja pidimme kroppaa paikoillaan, kunnes viranomaiset tulivat paikalle.
Paatista näkee usein myös saukkoja ja peuroja uimassa.
– Ja hirmuiset määrät roskia kellumassa, erityisesti muovia. Muovi ei uppoa eikä häviä mihinkään, harmittelee Villa.
Jumala taivaassa, kapteeni laivassa
Laajasalon ja Santahaminan välisellä Hevossalmen sillalla odottaa ikävä yllätys. Kääntösilta siirretään tavallisesti sivuun tasalta ja puolelta, jotta yli 3,5-metriset alukset pääsevät kapeasta salmesta. Paitsi tällä kertaa.
– Hemmetti! pääsee Villalta, kun sillan valotauluun ilmestyy teksti ”suljettu toistaiseksi”.
Avomerellä tuuli yltyy ja keikuttaa alusta puolitoistametrisessä aallokossa.
On käännettävä aluksen kokka kohti etelää ja kierrettävä Santahamina. Avomerellä tuuli yltyy noin kymmeneen metriin sekunnissa ja keikuttaa alusta ylös ja alas puolitoistametrisessä aallokossa.
Pelkoa Ala-Louvesniemi ja Villa eivät myönnä merellä tunteneensa.
– Lättäjalat ja puupää. Mikäs meidät upottaisi, Villa lataa.
Kummallakin on kotimaanliikenteen laivurin pätevyys. Se oikeuttaa toimimaan päällikkönä kotimaan liikenteen lasti- ja matkustaja-aluksessa, jonka vetoisuus on alle 300 bruttorekisteritonnia.
– Niin isoa herraa ei Helsingistä löydy, että voisi käskeä paatin merelle, jos minä sanon, että ei käy. Mikko Ala-Louvesniemi
Jos merellä sattuu onnettomuus, on siitä merilain mukaan vastuussa laivan päällikkö, eivät esihenkilöt. Ala-Louvesniemi ottaa vastuun vakavasti.
– Niin isoa herraa ei Helsingistä löydy, että voisi käskeä paatin merelle, jos minä sanon, että ei käy.
Katso, kuinka Haavi III taittaa matkaa Helsingin vesillä. Videon on kuvannut Pekka Villa.
Kattopellit ja bajamajat kyytiin
Kun sotilassaari on kierretty, aallokko hellittää ja alus pääsee rantautumaan Kristallilahden suulle Villinkiin. Samalla koko aamun piilotellut aurinko tulee esiin.
Ala-Louvesniemi jää ohjaushyttiin painamaan keulapotkuria, jotta alus pysyy mahdollisimman vakaana laituria vasten. Villa ja Aaltonen pukevat pelastusliivit ja suojakypärät ja lähtevät ulos.
Kattoremonttia tehneet rakennusmiehet ovat vastassa laiturilla. Aaltonen siirtyy maihin valvomaan kattopeltien siirtoa ja Villa käyttää laivanosturin kauko-ohjainta.
Nosturin rautapihdit tottelevat Villan sormien liikkeitä, tarttuvat pelteihin, puristavat ne kasaan ja siirtävät kannelle. Viimeiseksi paattiin nousee kettingeillä ja taljoilla nosturin nokkaan kiinnitetty siirrettävä käymälä.
Bajamajoja kulkee aluksen kyydissä silloin tällöin virkistyskäytössä olevilta saarilta. Ne viedään Staran Lauttasaareen tukikohtaan, jossa imuauto tyhjentää ne. Sen jälkeen vessat pestään ja kuljetetaan takaisin.
Sekajätteet kipataan puristimeen, joka survoo ne kasaan. Sen jälkeen ne kuljetetaan Vantaan Energialle poltettavaksi.
Biojäte, lasi, metalli ja pahvi viedään paatilla valmiiksi lajiteltuina tukikohtaan, josta ne jatkavat kierrätykseen ja uudelleen hyödynnettäväksi.
”Päivääkään en vaihtaisi”
Paluumatkalla Lauttasaareen voi ihailla Helsingin merellistä silhuettia ja jutella mukavia. Hevossalmen kääntösilta toimii jälleen, ja Haavi III seilaa pitkin Kruunuvuoren selkää.
Vastaan tulee muutamia autolauttoja ja huoltoaluksia sekä Suomenlinnaan matkalla oleva lautta. Myös vanha purjelaiva Svahnhild on liikenteessä.
Pian alus kaartaa pitkin Kaivopuiston rantaa ja kohti Eiraa.
– Merellä päivät kuluvat sukkelaan, melkein liiankin nopeasti, myöntää Ala-Louvesniemi.
Toista on talvella, jolloin hän istuu tiehöylän hytissä marraskuusta maaliskuuhun ja puhdistaa katuja lumesta. Myös Pekka Villa työskenteli aiemmin talvet katujen kunnossapidossa, mutta vaihtoi muutama vuosi sitten Staran luonnonhoitoyksikköön. Nykyään hän metsästää ja loukuttaa minkkejä ja supia, jotta lintujen kevätpesintä onnistuu.
Kipparin hommissa Ala-Louvesniemi on viihtynyt jo 26 kesää, Villalla on 21. kesä laivassa.
– Päivääkään en vaihtaisi pois, Ala-Louvesniemi sanoo.
